Kerava Design yhdessä 15.3.2017

Viime viikot olen jälleen kerran käynyt itseni kanssa Jaakobin painia asiasta, joka näyttää toistuvan syystä tai toisesta elämässäni säännöllisen epäsäännöllisesti.
Miksi ihmeessä olen vuoden ehdottomasti kiireisempänä työsesonkina taas kerran mukana järjestämässä hyväntekeväisyysiltaa, jota olimme toki jo pitkään miettineet ja kun päivämäärä lopulta lyötiin lukkoon, ei paluuta enää ollut vaan rattaiden pyörät alkoivat pyöriä ja meikätyttö täysillä niiden mukana.
Tällainen tapahtuma ei kuitenkaan synny itsestään.
Sen synnyttäminen vaatii satoja sähköposteja, whatsAppeja, kymmeniä puheluita, palavereja, yhteistyökumppanien etsimisiä ja paljon valvottuja yön tunteja, jolloin mietit mitä voisimme vielä tehdä paremmin ja enemmän, että saamme suuren yleisön kiinnostumaan tapahtumasta ja että kaikki mukana olevat yritykset, sekä ihanat vapaaehtoiset mallimme olisivat myös tyytyväisiä iltaan ja pitäisivät sitä onnistuneena.
Juuri yön pimeinä tunteina päätän kerta toisensa jälkeen, että tämä oli nyt tässä. Enää en lähde mukaan yhteenkään projektiin, en isoon enkä pieneen ja piste !
Mitä lähemmäksi tapahtuma tulee, sitä enemmän tuo ehdoton päätökseni alkaa kuitenkin murentua.
Kuinka ihmeessä voin edes ajatella irrottautumista enemmän kuin rakkaista yrittäjäystävistäni Kerava Design-ryhmässä. Ilman tätä ihanaa, luovasti hullua ryhmää puurtaisin päivästä toiseen toimistollani yksin ja elämäni olisi jokseenkin paljon yksinäisempää, tylsempää, ilottomampaa, tapahtumaköyhempää ja what ever.
Kuinka jälleen kerran tapahtuman jälkeen voimme istua iltaa ja todeta, että jess ! me teimme sen taas, saimme oikeasti jotain aikaiseksi ja voimme ojentaa auttavan kätemme tällä kertaa Keravalaisille lapsille ja nuorille yrittäjyyskasvatukseen, ,josta toivon mukaan syntyy lisää meitä luovasti hulluja yrittäjiä jatkossakin.
Kiitos rakkaat yrittäjäystävät olemassaolostanne !