Turvasana

Tänä keväänä tulee kuluneeksi 21 vuotta päätoimisena yrittäjänä, sitä ennen jo vuoden verran sivutoimisena palkkatyön ohella. Tuo vuosi olikin aikamoisen työntäyteinen. Vanhemmat lapset olivat molemmat vielä aika pieniä, tein ensin normi 8 tunnin työpäivän, hoidin lapset ja kodin ja kun sain lapset nukkumaan, niin aloitin makuuhuoneen nurkassa olevan Mikromikon kanssa hommat. Päivisin tein kiinteistöihin liittyviä töitä ja halusin sen lisäksi ehdottomasti ylläpitää yritysten taloushallintoon liittyviä taitojani.
Kun vihdoin uskalsin irtisanoa itseni palkkatyöstä ja aloitin oikeana yrittäjänä, meni pari vuotta ennen kuin tohdin sulkea yrityksen ovet viikoksi ja pitää ensimmäisen loman. Vapaapäiviä pidin tuskin lainkaan, tai korkeintaan viikonloppuna toisen päivän.
Lapsirukat, työnarkomaani äitinä !
Näin pitkästä yrittäjätaipaleesta huolimatta onnistuin tänä talvena tekemään pari aivan alkeellista yrittämiseen liittyvää virhettä.
Ensimmäinen virheeni liittyi nimenomaan lomaan tai siis oikeastaan viikkoon 8, jolloin suunnilleen koko Etellä-Suomi on lomalla, itselläni ei ollut pienintäkään aikomusta lomailla tuolloin. Tyhjensin kuitenkin kalenterini ko viikoksi, tarkoituksena urakoida oikein olan takaa tilinpäätöksiä ja veroilmoituksia. Kehoni sai jostain tiedon tyhjästä kalenterista ja samantien iski kunnon miesflunssa. Jouduin makaamaan lähes koko viikon sängyn pohjalla ja ainoastaan haaveilla tehokkaasta työviikosta. Tämähän tapahtuu aina kun loma on alkamassa, mutta ei siis voi näköjään edes löysätä kalenteria liian moneksi päiväksi.
Toinen virhearviointini liittyi ajankäytön hallintaan. Miten saatan vielä tässä vaiheessa yrittäjätaivalta kuvitella vuorokauteen enemmän työtunteja, kuin mitä niitä todellisuudessa on. Tai toisaalta olinkohan mietteissäni palannut noihin yrittäjyyden alkuvuosiin, kun jaksoin tehdä aivan hurjia työrupeamia ilman lomia tai edes niitä vapaapäiviä viikosta toiseen. Siihen ei enää 50+ nainen pysty, enkä kyllä usko että mieskään.
Lupauduin vuoden kiireisimpänä aikana tekemään asiakkaille vaikka mitä ylimääräisiä töitä ja jotta ei elämä kävisi liian helpoksi, otin myös uusia, erittäin haastavia töitä vastaan. Kaikki työt vain tuntuivat niin uskomattoman mielenkiintoisilta ja pääsin taas pureutumaan oikein kunnolla numeroiden ihmeelliseen maailmaan. Mikä ihanan hurmaava olotila.
Viimeisten viikkojen aikana olen venyttänyt päiviä ja seurustellut verottajan kanssa huomattavasti enemmän kuin perheeni, saati sitten ystävieni kanssa. Anteeksi !
Selvisin taas kerran tästäkin talvesta voittajana ja fiilis on aivan uskomattoman hyvä kaiken sen aikataulujen kanssa kilpaajuoksemisen jälkeen.
Eilisen päivän vietin maailman rakkaimpien nuoruusvuosien ystävieni kanssa ja seuraavat pari päivää lupaan omistautua enemmän kuin ymmärtäväiselle miehelleni.
Tämän hetkinen lempibiisini on nimittäin Jenni Vartiaisen Turvasana: lupaan veroilmoituksen täyttö unohtuu…….

Ihanaa kevättä ja kesän odotusta, nautitaan lumisateesta huolimatta valoisista päivistä !